11  Kongruenssit II

Tekijä

Olli Järviniemi

11.1 Johdanto

Tässä tekstissä jatketaan kongruenssien käsittelyä.

11.2 Lasku­sääntöjen todistukset

Palautetaan mieleen seuraava lause.

Lause 11.1 (Kongruenssien perus­lasku­toimitukset) Olkoot a,b,c,da, b, c, d ja mm kokonais­lukuja (m1m \ge 1). Oletetaan, että pätee ab(modm)jacd(modm).a \equiv b \pmod{m} \qquad \text{ja} \qquad c \equiv d \pmod{m}. Tällöin pätee a+cb+d(modm),acbd(modm)jaacbd(modm).a + c \equiv b + d \pmod{m}, \qquad a - c \equiv b - d \pmod{m} \qquad \text{ja} \qquad ac \equiv bd \pmod{m}.

Kuten jo todettiin, lauseen pointti on, että kongruenssi­yhtälöitä voi käsitellä pitkälti kuten tavallisia yhtälöitä.

Aiemmassa tekstissä esitettiin kansan­tajuiset selitykset sille, miksi väitteen pitäisi päteä (tutkimalla allekkain yhteen- ja kerto­laskua). Alla annetaan formaali todistus. Todistuksen ideat eivät ole kovin erityisiä, vaan tämän voi ottaa harjoituksena matemaattisesta todistamisesta.

Aloitetaan lähtien jaollisuudesta, jonka idea on varmasti lukijalle tuttu. Tässä on tarkka määritelmä.

Määritelmä 11.1 Jos aa ja bb ovat kokonais­lukuja (a1a \ge 1), niin sanotaan, että bb on jaollinen luvulla aa tai että aa jakaa luvun bb, jos ba\frac{b}{a} on kokonais­luku. Tällöin merkitään aba \mid b.

Tästä saadaan pari hyödyllistä jaollisuuden lasku­sääntöä. Nämäkin lienevät lukijalle ainakin periaatteina tuttuja: on esimerkiksi melko selvää, että jos aa jakaa kaksi lukua bb ja cc, niin aa jakaa myös niiden summan a+ba+b.

Apulause 11.1 Olkoot a,ba, b ja cc kokonais­lukuja (a1a \ge 1). Oletetaan, että aba \mid b.

  1. Jos myös aca \mid c, niin ab+ca \mid b + c.
  2. Jos myös aca \mid c, niin abca \mid b - c.
  3. Pätee abca \mid bc.

Todistetaan väitteet:

  1. Koska ba\frac{b}{a} ja ca\frac{c}{a} ovat kokonais­lukuja, niin myös b+ca=ba+ca\frac{b+c}{a} = \frac{b}{a} + \frac{c}{a} on kokonais­lukujen summana kokonais­luku, eli ab+ca \mid b+c
  2. Koska ba\frac{b}{a} ja ca\frac{c}{a} ovat kokonais­lukuja, niin myös b+ca=baca\frac{b+c}{a} = \frac{b}{a} - \frac{c}{a} on kokonais­lukujen erotuksena kokonais­luku, eli abca \mid b-c
  3. Koska ba\frac{b}{a} on kokonais­luku, myös bca=cba\frac{bc}{a} = c \cdot \frac{b}{a} on kokonais­lukujen tulona kokonais­luku, eli abca \mid bc.

Kongruenssin määritelmä puolestaan oli, että ab(modm)a \equiv b \pmod{m} jos mabm \mid a - b.

Todistetaan sitten lause. Lauseessa on kolme osaa, joten todistuksessakin on kolme osaa.

Yhtälöiden summaaminen. Oletetaan, että ab(modm)a \equiv b \pmod{m} ja cd(modm)c \equiv d \pmod{m} eli että mabm \mid a - b ja mcdm \mid c - d. Jaollisuuden lasku­sääntöjen kohdan (i) nojalla nyt pätee m(ab)+(cd)=(a+c)(b+d),m \mid (a-b) + (c-d) = (a + c) - (b + d), eli a+cb+d(modm)a+c \equiv b + d \pmod{m}.

Yhtälöiden vähentäminen. Edetään kuten yllä, mutta käytetäänkin jaollisuuden lasku­sääntöjen kohtaa (ii): m(ab)(cd)=(ac)(bd),m \mid (a-b) - (c-d) = (a-c) - (b-d), eli acbd(modm)a-c \equiv b-d \pmod{m}.

Yhtälöiden kertominen. Tämä on vaikein osuus. Osoitetaan ensiksi, että acad(modm)ac \equiv ad \pmod{m} ja sitten, että adbd(modm)ad \equiv bd \pmod{m}. Yhdistämällä nämä kaksi saadaan haluttu väite.

Tuumasta toimeen. Tiedämme, että mcdm \mid c - d, joten jaollisuuden lasku­sääntöjen kohdan (iii) nojalla pätee myös ma(cd)=acad,m \mid a(c - d) = ac - ad, eli acad(modm)ac \equiv ad \pmod{m}.

Vastaavasti todetaan, että koska mabm \mid a-b, niin taas lasku­säännöllä (iii) saadaan md(ab)=adbd,m \mid d(a-b) = ad - bd, eli adbd(modm)ad \equiv bd \pmod{m}.

Kuulostaa järkeenkäyvältä, että yhtälöistä xy(modm)x \equiv y \pmod{m} ja yz(modm)y \equiv z \pmod{m} saadaan xz(modm)x \equiv z \pmod{m}. Näin onkin: jos mxym \mid x-y ja myzm \mid y - z, niin m(xy)+(yz)=xz,m \mid (x-y) + (y-z) = x - z, eli xz(modm)x \equiv z \pmod{m}. Soveltamalla tätä yllä saatuihin yhtälöihin acad(modm)ac \equiv ad \pmod{m} ja adbd(modm)ad \equiv bd \pmod{m} saadaan acbd(modm)ac \equiv bd \pmod{m}, mikä on haluttu väite.

11.3 Polynomit kongruensseissa

Seuraava lause toimii taas yhtenä esimerkkinä siitä, että kongruenssi­yhtälöitä voi käsitellä kuten tavallisia yhtälöitä.

Lause 11.2 (Polynomit kongruensseissa) Olkoon PP polynomi, jonka kertoimet ovat kokonais­lukuja. Olkoot a,ba, b ja mm kokonais­lukuja (m1m \ge 1). Oletetaan, että ab(modm)a \equiv b \pmod{m}. Tällöin P(a)P(b)(modm).P(a) \equiv P(b) \pmod{m}.

Tässä lauseessa ei oikeastaan ole paljoa uutta. Idea on vain soveltaa toistuvasti eri kongruenssien lasku­sääntöjä.

Olemme nimittäin jo aiemmin todenneet, että kongruenssi­yhtälön voi korottaa puolittain johonkin (positiiviseen kokonais­luku)potenssiin: jos pätee ab(modm)a \equiv b \pmod{m}, niin pätee myös a2b2(modm),a^2 \equiv b^2 \pmod{m}, a3b3(modm),a^3 \equiv b^3 \pmod{m}, a4b4(modm)a^4 \equiv b^4 \pmod{m} ja niin edelleen.1

1 Perustelimme tämän aiemmin niin, että kerromme toistuvasti nykyisen kongruenssi­yhtälön yhtälöllä ab(modm)a \equiv b \pmod{m}. Toinen tapa: Käytetään Algebrallinen manipulaatio -tekstistä tuttua tekijöihin­jakoa anbn=(ab)(an1+an2b++abn2+bn1)a^n - b^n = (a-b)(a^{n-1} + a^{n-2}b + \ldots + ab^{n-2} + b^{n-1}). Oletuksen ab(modm)a \equiv b \pmod{m} nojalla yhtälön oikea puoli on jaollinen luvulla mm, joten myös vasen puoli on.

Voimme kertoa näitä yhtälöitä puolittain joillain kokonais­luvuilla, koska jos manbnm \mid a^n - b^n, niin mcancbnm \mid ca^n - cb^n millä tahansa kokonais­luvulla cc jaollisuus­säännön (iii) nojalla. Lisäksi voimme summata näin saatuja yhtälöitä. Tätä kautta voidaan ”rakentaa” mikä tahansa polynomi.

Esimerkki: Tutkitaan vaikkapa tapausta P(x)=x57x3+2x2+5P(x) = x^5 - 7x^3 + 2x^2 + 5. Osoitetaan, että jos ab(modm)a \equiv b \pmod{m}, niin P(a)P(b)(modm)P(a) \equiv P(b) \pmod{m}. Tutkitaan seuraavia yhtälöitä: 55(modm),5 \equiv 5 \pmod{m}, a2b2(modm),a^2 \equiv b^2 \pmod{m}, a3b3(modm),a^3 \equiv b^3 \pmod{m}, a5b5(modm).a^5 \equiv b^5 \pmod{m}. Kerrotaan toinen yhtälö puolittain kahdella ja kolmas yhtälö puolittain luvulla 7-7. Summataan sitten nämä neljä yhtälöä. Saadaan 5+2a27a3+a55+2b27b3+b5(modm),5 + 2a^2 - 7a^3 + a^5 \equiv 5 + 2b^2 - 7b^3 + b^5 \pmod{m}, mikä on juurikin haluttu yhtälö P(a)P(b)(modm).P(a) \equiv P(b) \pmod{m}.

11.4 Potenssit kongruensseissa

Aiemmassa kongruensseja käsittelevässä tekstissä huomattiin säännön­mukaisuus tutkittaessa seiskan potenssien viimeisiä numeroita: ne ovat 7,9,3,1,7,9,3,1,7,9,3,1,7, 9, 3, 1, 7, 9, 3, 1, 7, 9, 3, 1, \ldots Vastaavanlainen ilmiö tapahtuu millä tahansa kanta­luvulla ja millä tahansa modulolla, ei pelkästään seiskan potensseilla modulo kymmenen.

Mietitään yleistä tilannetta, jossa tutkimme luvun aa potensseja modulo mm. Avain­idea: seuraavan potenssin an+1a^{n+1} arvo modulo mm riippuu vain siitä, mitä aa ja ana^n ovat modulo mm. Tämä on jälleen kerran esimerkki­sovellus kongruenssien laskutoimituksille. Siis lukujen a,a2,a3,a, a^2, a^3, \ldots jako­jäännökset mm:llä jaettaessa muodostavat luku­jonon, jossa seuraava luku riippuu vain edellisestä luvusta.

Tilannetta voi tulkita halutessaan myös visuaalisesti. Alla on tutkittu luvun 22 potensseja luvulla 77 jaettaessa.

Vaakarivissä ympyröidyt luvut nollasta kuuteen. Kustakin luvusta lähtee nuoli sen kaksinkertaiseen arvoon modulo 7. Luvusta 0 nuoli osoittaa takaisin itseensä. Luvut 1, 2 ja 4 muodostavat nuolilla renkaan reittiä 1, 2, 4 ja takaisin 1, ja luvut 3, 6 ja 5 toisen renkaan reittiä 3, 6, 5 ja takaisin 3.

Luvusta x(mod7)x \pmod{7} on piirretty nuoli lukuun 2x(mod7)2x \pmod{7}.

Jos nykyinen kakkosen potenssi on esimerkiksi 4(mod7)4 \pmod{7}, on seuraava kakkosen potenssi nuolen osoittama luku 1(mod7)1 \pmod{7}.

Tutkimme potenssiin­korotuksen ominaisuuksia moduloissa lisää myöhemmin. Tässä on koottuna jonkin verran tähänastisia tuloksia sekä hieman esimakua tulevasta.

Lause 11.3 (Potenssit kongruensseissa) Olkoot aa ja mm kokonais­lukuja (m1m \ge 1). Tällöin

  1. Luku­jono a0,a1,a2,a3,a4,a^0, a^1, a^2, a^3, a^4, \ldots tutkittuna modulo mm on jostain pisteestä lähtien jaksollinen.
  2. Jos lukujen aa ja mm suurin yhteinen tekijä on 11, niin kohdan (i) jono on jaksollinen heti alusta lähtien.
  3. Jos m=pm = p on alku­luku ja aa ei ole jaollinen pp:llä, niin ap11(modp).a^{p-1} \equiv 1 \pmod{p}.

Kohdan (i) tulos on kohtuullisen selvä: koska seuraava luku riippuu vain edellisestä (ja luvusta aa) ja lukuja modulo mm on vain mm kappaletta, tulee jossain kohtaa lukujen alkaa toistaa itseään.

Kohta (ii) kertoo siitä, missä tilanteissa luku­jono palaa alkuun. Jos tutkitaan esimerkiksi luvun a=2a = 2 potensseja modulo m=24m = 24 aloittaen luvusta 202^0, ovat jako­jäännökset 1,2,4,8,16,8,16,8,16,1, 2, 4, 8, 16, 8, 16, 8, 16, \ldots Alussa esiintyy luvut 1,2,41, 2, 4, mutta niihin ei enää koskaan palata. Syynä on se, että luvuilla aa ja mm on yhteinen tekijä 22. Näin ei voi käydä suurimman yhteisen tekijän ollessa 11.

Kohta (iii), joka tunnetaan Fermat’n pienenä lauseena, on yllättävin näistä kolmesta. Jos modulo on alku­luku, niin p1p-1 askeleen jälkeen olemme takaisin aloitus­pisteessä 1(modp)1 \pmod{p}, aloitimme mistä luvusta hyvänsä (kunhan luku ei ole 0(modp)0 \pmod{p}). Saatamme olla aloitus­pisteessä jo aikaisemminkin: esimerkiksi jos p=7p = 7 ja a=2a = 2, palaamme alkuun jo kolmen askeleen jälkeen (kuva 1). Fermat’n pieni lause kuitenkin takaa, että tasan p1p-1 askeleen jälkeen olemme varmasti aloitus­pisteessä 1(modp)1 \pmod{p}.

Tämä ei ole selvää: miksei voisi olla esimerkiksi niin, että arvolla p=7p = 7 jonkin luvun potenssit muodostavat viisi lukua pitkän lenkin, jolloin p1=6p-1 = 6 askeleen jälkeen ollaan aloitus­pisteen jälkeisessä luvussa? Jostakin syystä tämä ei ole mahdollista. Fermat’n pieni lause siis kertoo yllättävää informaatiota siitä, miltä lukujen potenssit voivat näyttää modulo pp — ei pelkästään tapauksessa p=7p = 7, vaan yleisesti kaikilla alku­luvuilla. (Fermat’n pienestä lauseesta on myös versio muillekin kuin alku­luku­moduloille, mutta se on hieman teknisempi.)

11.5 Tehtäviä

Tehtävä 1. Mikä on suurin positiivinen kokonais­luku nn, jolla n+5n(n+1)(n+2)(n+3)(n+4)n+5 \mid n(n+1)(n+2)(n+3)(n+4)?

Tehtävä 2. Mikä on luvun 9879^{8^7} jako­jäännös luvulla 77 jaettaessa?

Tehtävä 3. Kokonais­luku­kertoimisella polynomilla P(x)P(x) pätee P(0)=0,P(1)=1P(0) = 0, P(1) = 1 ja P(2)=4P(2) = 4. Osoita, että yhtälöllä P(x)=1P(x) = -1 ei ole kokonais­luku­ratkaisuja.

Tehtävä 4. Osoita, että 2n+3n2^n + 3^n ei ole neliö­luku, kun nn on positiivinen kokonais­luku.

Tehtävä 5. Olkoon nn on positiivinen kokonais­luku. Osoita, että luvun 47n1447^n - 14 pienin alku­tekijä on alle 1515.

Tehtävä 6. Tutkitaan jonoa 11,22,33,44,1^1, 2^2, 3^3, 4^4, \ldots modulo 55. Onko luku­jono jaksollinen?