12  Polynomit II

Tekijä

Olli Järviniemi

12.1 Johdanto

Jatkamme aiemmassa tekstissä aloitettua polynomien käsittelyä. Todistamme lauseen polynomin esittämisestä nolla­kohtiensa avulla ja annamme tulokselle sovelluksia. Esitämme myös pari tulosta, jotka kertovat, mitä ominaisuuksia polynomien nolla­kohdilla on.

12.2 Nolla­kohta­esitys

Palautetaan mieleen edellisen tekstin lause:

Lause 12.1 (Polynomin esitys nolla­kohtien avulla) Olkoon P(x)P(x) astetta nn oleva polynomi, eli P(x)=anxn++a1x+a0P(x) = a_nx^n + \ldots + a_1x + a_0, missä an0a_n \neq 0. Jos α1,,αn\alpha_1, \ldots , \alpha_n ovat polynomin P(x)P(x) nolla­kohdat, niin P(x)P(x) voidaan esittää tulo­muodossa P(x)=an(xα1)(xα2)(xαn).P(x) = a_n(x - \alpha_1)(x - \alpha_2) \cdots (x - \alpha_n).

Todistuksen idea perustuu polynomien jako­yhtälön soveltamiseen. Jako­yhtälö nimittäin antaa seuraavan tuloksen.

Apulause 12.1 Olkoon P(x)P(x) polynomi, ja olkoon α\alpha polynomin PP nolla­kohta. Tällöin on olemassa polynomi Q(x)Q(x), jolla P(x)=(xα)Q(x).P(x) = (x - \alpha)Q(x).

Apulauseen todistus. Käytetään jako­yhtälöä polynomeille P(x)P(x) ja xαx - \alpha. Jako­yhtälön nojalla on olemassa polynomit Q(x)Q(x) ja R(x)R(x), joilla P(x)=(xα)Q(x)+R(x)P(x) = (x - \alpha)Q(x) + R(x) ja joilla polynomin R(x)R(x) aste on pienempi kuin polynomin xαx - \alpha. Täten R(x)R(x) on vakio­polynomi. Toisaalta asettamalla yllä olevaan yhtälöön x=αx = \alpha saadaan R(α)=0R(\alpha) = 0, eli RR on nolla­polynomi eli P(x)=(xα)Q(x)P(x) = (x - \alpha)Q(x).

Lauseen todistus. Ideana on käyttää apulausetta toistuvasti. Käyttämällä ensin lemmaa nolla­kohdalle α1\alpha_1 löydetään jokin polynomi Q1(x)Q_1(x), jolla P(x)=(xα1)Q1(x).P(x) = (x - \alpha_1)Q_1(x). Polynomilla Q1Q_1 on vielä nolla­kohdat α2,α3,,αn\alpha_2, \alpha_3, \ldots , \alpha_n. Käyttämällä lemmaa polynomille Q1(x)Q_1(x) ja sen nolla­kohdalle α2\alpha_2 saadaan Q1(x)=(xα2)Q2(x).Q_1(x) = (x - \alpha_2)Q_2(x). Polynomilla Q2Q_2 on vielä nolla­kohdat α3,α4,,αn\alpha_3, \alpha_4, \ldots , \alpha_n. Jatketaan vastaavasti.

Toistamalla tätä prosessia päästään polynomiin Qn+1(x)Q_{n+1}(x), jolla ei enää ole nolla­kohtia, eli Qn+1(x)Q_{n+1}(x) on vakio­polynomi. Purkamalla saadut yhtälöt saadaan P(x)=(xα1)(xα2)(xαn)Qn+1(x).P(x) = (x - \alpha_1)(x - \alpha_2) \cdots (x - \alpha_n)Q_{n+1}(x). Vertaamalla termin xnx^n kertoimia yhtälön vasemmalla ja oikealla puolella saadaan, että vakio­polynomin Qn+1(x)Q_{n+1}(x) arvo on ana_n.

12.3 Nolla­kohta­esityksen hyötyjä

12.3.1 Yhtäläisyydet alku­tekijä­hajotelmaan

Polynomin nolla­kohta­esityksellä on joitain saman­kaltaisuuksia kokonais­lukujen esittämiseen alku­lukujen tulona. Esimerkkejä:

  • Jokainen positiivinen kokonais­luku voidaan esittää yksi­käsitteisellä tavalla alku­lukujen tulona. Vastaavasti jokainen polynomi voidaan esittää muotoa xαx - \alpha olevien polynomien tulona (kerrottuna jollakin vakiolla).
  • Jos on annettu kahden luvun alku­tekijä­hajotelma, on näiden kahden luvun tulon alku­tekijä­hajotelma hyvin helppo laskea. (Tulon alku­tekijä­hajotelmassa jokainen alku­luku esiintyy yhtä monta kertaa kuin lukujen alku­tekijä­hajotelmissa yhteensä). Vastaavasti jos on annettu kahden polynomin esitys nolla­kohtien avulla, on näiden kahden polynomin tulon nolla­kohta­esitys hyvin helppoa laskea. (Tulon esityksessä jokainen termi muotoa xαx - \alpha esiintyy yhtä monta kertaa kuin polynomien esityksissä yhteensä.)
  • Jos on annettu kahden luvun alku­tekijä­hajotelma, on alku­tekijä­hajotelmista hyvin helppo nähdä, jakaako toinen luku toisen. (Näin on täsmälleen silloin, kun jaettavassa kukin alku­luku esiintyy vähintään yhtä monta kertaa kuin jakajassa.) Vastaavasti jos on annettu kahden polynomin esitys nolla­kohtien avulla, on hyvin helppo nähdä, jakaako toinen polynomi toisen. (Näin on täsmälleen silloin, kun jaettavassa kukin termi xαx - \alpha esiintyy vähintään yhtä monta kertaa kuin jakajassa.)

Otetaan tähän viimeiseen pointtiin liittyen esimerkki.

Tehtävä 12.1 Onko polynomi 9x9+7x7+5x5+3x3+x9x^9 + 7x^7 + 5x^5 + 3x^3 + x jaollinen polynomilla x3+x+1x^3 + x + 1?

Helppo tapa vastata kysymykseen on laskea polynomien jako­lasku, mutta tämä olisi kauhean työlästä. Mietitään jotain fiksumpaa.

Yllä esitetyt pointit ajavat takaa sitä, että ”oikea” tapa miettiä jaollisuutta on nolla­kohtien kautta. Polynomi x3+x+1x^3 + x + 1 jakaa polynomin 9x9+7x7+5x5+3x3+x9x^9 + 7x^7 + 5x^5 + 3x^3 + x, jos kukin ensimmäisen polynomin nolla­kohta on myös toisen nolla­kohta (ja kukin ensimmäisen polynomin kaksin­kertainen nolla­kohta on myös toisen kaksin­kertainen nolla­kohta ja niin edelleen)1, ja muuten ei.

1 On hyvä mainita seuraava nyrkki­sääntö: jos valitsemme ”satunnaisen” polynomin, eli arvomme sen asteen ja kertoimet, niin on hyvin epätodennäköistä, että polynomilla on kaksin­kertainen nolla­kohta. Täten yleensä kannattaa aloittaa miettiminen nolla­kohdista, ja vasta tarpeen tullen miettiä moninkertaisia nolla­kohtia.

Mitä osaamme sanoa polynomin x3+x+1x^3 + x + 1 nolla­kohdista? Emme kovinkaan paljoa. Helppoja nolla­kohtia, kuten 0,1,1,2,2,1/2,0, -1, 1, 2, -2, 1/2, \ldots, ei tunnu löytyvän. Missä nolla­kohdat edes sijaitsevat? Se huomataan, että välillä (1,0)(-1, 0) on vähintään yksi nolla­kohta: polynomi x3+x+1x^3 + x + 1 nimittäin saa arvon 1-1 pisteessä x=1x = -1 ja arvon 11 pisteessä x=0x = 0, joten tässä välissä polynomi saa arvon 00, kuten nähdään tarkastelemalla polynomin kuvaajaa.

Koordinaatisto, jossa on punaisella piirretty nousevan polynomin y = x^3 + x + 1 kuvaaja. Käyrä leikkaa x-akselin kerran, noin kohdassa x on -0,68. Merkittyinä ovat pisteet, joissa käyrä on x-akselin alapuolella pisteessä (-1, -1) ja yläpuolella pisteessä (0, 1).

Polynomilla on nolla­kohta sellaisten kohtien välissä, joissa polynomin arvot ovat erimerkkiset.

Onko polynomilla 9x9+7x7+5x5+3x3+x9x^9 + 7x^7 + 5x^5 + 3x^3 + x nolla­kohtaa välillä (1,0)(-1, 0)? Ei: jos xx on negatiivinen, niin luvut x9,x7,x5,x3x^9, x^7, x^5, x^3 ja xx ovat myös negatiivisia, ja polynomin arvo on negatiivinen.

Täten 9x9+7x7+5x5+3x3+x9x^9 + 7x^7 + 5x^5 + 3x^3 + x ei ole jaollinen polynomilla x3+x+1x^3 + x + 1.

12.3.2 Vietan kaavat

Nolla­kohta­esityksestä saadaan myös yhteys polynomin kertoimien ja nolla­kohtien välille.

Tutkitaan toisen asteen polynomia ax2+bx+cax^2 + bx + c. Olkoot sen nolla­kohdat α1\alpha_1 ja α2\alpha_2. Nolla­kohta­esityksen nojalla voidaan kirjoittaa ax2+bx+c=a(xα1)(xα2).ax^2 + bx + c = a(x - \alpha_1)(x - \alpha_2). Oikea puoli on kerrottuna auki ax2a(α1+α2)x+aα1α2.ax^2 - a(\alpha_1 + \alpha_2)x + a\alpha_1\alpha_2. Vertailemalla kertoimia saadaan b=a(α1+α2)b = -a(\alpha_1 + \alpha_2) ja c=aα1α2c = a\alpha_1\alpha_2, eli toisin sanoen α1+α2=ba\alpha_1 + \alpha_2 = - \frac{b}{a} ja α1α2=ca.\alpha_1\alpha_2 = \frac{c}{a}. Saamme siis selville polynomin nolla­kohtien summan ja tulon katsomalla pelkästään polynomien kertoimia!

Toisen asteen yhtälö on vielä kohtalaisen laimea esimerkki, koska toisen asteen yhtälölle on verrattain helppo ratkaisu­kaava. Idea kuitenkin yleistyy myös korkeamman asteen polynomeille. Esimerkiksi jos a,ba, b ja cc ovat yhtälön x3+2x2+3x+4=0x^3 + 2x^2 + 3x + 4 = 0 ratkaisut, niin nolla­kohta­esityksestä saadaan x3+2x2+3x+4=(xa)(xb)(xc).x^3 + 2x^2 + 3x + 4 = (x - a)(x - b)(x - c). Kertomalla taas auki ja vertailemalla kertoimia saadaan a+b+c=2,a + b + c = -2, ab+bc+ca=3ab + bc + ca = 3 ja abc=4.abc = -4. Eli vaikka kolmannen asteen yhtälön ratkaiseminen on vaikeaa, saadaan mm. yhtälön ratkaisujen summa ja tulo selville hyvinkin helposti. Yllä saatuja yhteyksiä polynomin kertoimien ja nolla­kohtien välille kutsutaan Vietan kaavoiksi.

12.4 Rationaaliset nolla­kohdat

Olemme puhuneet paljon nolla­kohdista, muttemme paljoa siitä, miten nolla­kohdat oikeasti löydetään. Syynä on se, että yleisen polynomi­yhtälön ratkaiseminen on vaikeaa. Toisen asteen yhtälö vaatii jo jonkin verran tekemistä ja kolmannen ja neljännen asteen yhtälöt ovat vielä vaikeampia. Viidennen asteen yhtälöstä lähtien ei edes ole olemassa samantyyppistä ratkaisu­kaavaa kuin pienemmissä tapauksissa.

Edellisessä esimerkki­tehtävässä löysimme yhden hyvän idean: muodostamalla sopivia epäyhtälöitä voidaan saada tietoa siitä, kuinka suuria nolla­kohdat suunnilleen ovat.

Tässä osiossa käsitellään sitä, miltä polynomien rationaaliset nolla­kohdat näyttävät.

Lause 12.2 (Rationaaliset nolla­kohdat) Olkoon P(x)=anxn+an1xn1++a1x+a0P(x) = a_nx^n + a_{n-1}x^{n-1} + \ldots + a_1x + a_0 polynomi, jonka kertoimet a0,a1,,ana_0, a_1, \ldots , a_n ovat kokonais­lukuja. Jos ss ja tt ovat kokonais­lukuja, joilla st\frac{s}{t} on supistetussa muodossa oleva rationaali­luku ja P(s/t)=0P(s/t) = 0, niin ss jakaa luvun a0a_0 ja tt jakaa luvun ana_n.

Todistus on melko yksin­kertainen. Oletetaan, että s/ts/t on nolla­kohta, eli an(st)n+an1(st)n1++a1(st)+a0=0.a_n\left(\frac{s}{t}\right)^n + a_{n-1}\left(\frac{s}{t}\right)^{n-1} + \ldots + a_1\left(\frac{s}{t}\right) + a_0 = 0. Kerrotaan puolittain luvulla tnt^n. ansn+an1sn1t++a1stn1+a0tn=0.a_ns^n + a_{n-1}s^{n-1}t + \ldots + a_1st^{n-1} + a_0t^n = 0. Tutkitaan nyt yhtälön termien jaollisuutta luvulla ss. Oikea puoli on tietysti jaollinen luvulla ss. Vasemmalla puolella kaikki paitsi viimeinen summattava ovat jaollisia luvulla ss. Täten viimeisenkin summattavan a0tna_0t^n tulee olla jaollinen luvulla ss. Miettimällä lukujen alku­tekijä­hajotelmia ja käyttämällä tietoa siitä, että st\frac{s}{t} on supistetussa muodossa (eli syt(s,t)=1\text{syt}(s, t) = 1) saadaan, että ss jakaa luvun a0a_0.

Vastaavasti tutkimalla jaollisuutta luvulla tt saadaan, että tt jakaa luvun ana_n.

12.5 Polynomi­epäyhtälö

Käsitellään vielä yhtä aihetta: polynomi­epäyhtälö. Tehdään tämä esimerkin kautta.

Tehtävä 12.2 Todista, että kaikilla reaali­luvuilla xx pätee x6+2x5+x4x3x2+x+10.x^6 + 2x^5 + x^4 - x^3 - x^2 + x + 1 \ge 0.

Tekstin teeman mukaisesti on luontevaa miettiä ensin polynomin nolla­kohtia. Rationaalisen nolla­kohdan tulee edellisen tuloksen nojalla olla 11 tai 1-1. Huomataankin, että 1-1 on nolla­kohta, ja pienellä työllä saadaan tekijöihin­jako x6+2x5+x4x3x2+x+1=(x+1)(x5+x4x2+1).x^6 + 2x^5 + x^4 - x^3 - x^2 + x + 1 = (x+1)(x^5 + x^4 - x^2 + 1).

Huomataan, että x=1x = -1 on edelleen toisen tulon­tekijän nolla­kohta.

Tämä ei ole sattumaa. Jos 1-1 ei olisi toisen tulon­tekijän nolla­kohta, muuttuisi polynomin (x+1)(x5+x4x2+1)(x+1)(x^5 + x^4 - x^2 + 1) merkki pisteen x=1x = -1 lähellä, koska termin x+1x+1 merkki muuttuisi, mutta termin x5+x4x2+1x^5 + x^4 - x^2 + 1 merkki ei muuttuisi. Me kuitenkin tiedämme, että merkki ei muutu: meitähän pyydetään todistamaan, että polynomi on aina vähintään nolla.

Eli totta kai x=1x = -1 on (vähintään) kaksin­kertainen nolla­kohta. Hyödynnetään tätä. Tästä saadaan jaettua x5+x4x2+1x^5 + x^4 - x^2 + 1 tekijöihin, ja tutkittava polynomi muuttuu muotoon (x+1)2(x4x+1).(x+1)^2(x^4 - x + 1). Koska (x+1)2(x+1)^2 on aina vähintään nolla, riittää enää todistaa, että x4x+10.x^4 - x + 1 \ge 0.

Tämä epäyhtälö vaatii uusia ideoita. Helppoja nolla­kohtia tai tekijöihin­jakoa ei enää löydy. Toteamme kuitenkin samaan tapaan kuin yllä, että jos polynomilla x4x+1x^4 - x + 1 on reaalisia nolla­kohtia, niin niiden tulee olla vähintään kaksin­kertaisia. Voisi veikata, että kaksin­kertaisia nolla­kohtia ei ehkä enää löydy, eli reaalisia nolla­kohtia ei enää pitäisi löytyä.

Pystymmekö todistamaan tämän? Kuvitellaan, että xx on reaalinen nolla­kohta. Mitä luvusta xx voidaan sanoa? Selvästikään xx ei voi olla negatiivinen, koska negatiivisilla xx lausekkeen x4x+1x^4 - x + 1 arvo on positiivinen. Luku xx ei myöskään voi olla vähintään 11, koska tällöin x4xx^4 \ge x ja pätisi x4x+11x^4 - x + 1 \ge 1. Kuitenkaan xx ei voi olla väliltä [0,1)[0, 1), koska tällöin x+1>0-x + 1 > 0 ja siten myös x4x+1>0x^4 - x + 1 > 0.

Siis x4x+1x^4 - x + 1 on aina positiivinen. Täten (x+1)2(x4x+1)0(x + 1)^2(x^4 - x + 1) \ge 0, mikä todistaa tehtävän epäyhtälön.

12.6 Tehtäviä

Tehtävä 1. Ratkaise yhtälö 2x3x210x+5=02x^3 - x^2 - 10x + 5 = 0.

Tehtävä 2.

  1. Todista, että 2\sqrt{2} ei ole rationaalinen tutkimalla polynomia x22x^2 - 2.

  2. Todista, että jos nn on sellainen positiivinen kokonais­luku, että n\sqrt{n} on rationaalinen, niin n\sqrt{n} on kokonais­luku (eli nn on neliö­luku).

Tehtävä 3.

  1. Polynomilla P(x)P(x) pätee P(n)=nP(n) = n kaikilla kokonais­luvuilla nn. Seuraako tästä, että P(x)=xP(x) = x kaikilla reaali­luvuilla xx?
  2. Polynomilla P(x)P(x) pätee P(n)>nP(n) > n kaikilla kokonais­luvuilla nn. Seuraako tästä, että P(x)>xP(x) > x kaikilla reaali­luvuilla xx?

Tehtävä 4. Olkoon nn positiivinen kokonais­luku. Osoita, että syt(2n+1,n2+1)5\text{syt}(2n+1, n^2+1) \le 5.

Tehtävä 5. Polynomin P(x)=x33x2+2x1P(x) = x^3 - 3x^2 + 2x - 1 nolla­kohdat ovat a,ba, b ja cc. Laske a2+b2+c2a^2 + b^2 + c^2.

Tehtävä 6. Polynomin P(x)=x33x2+2x1P(x) = x^3 - 3x^2 + 2x - 1 nolla­kohdat ovat a,ba, b ja cc. Anna esimerkki (epävakiosta) polynomista, jonka kertoimet ovat kokonais­lukuja ja jolla on luvut a2,b2a^2, b^2 ja c2c^2 nolla­kohtinaan.